Totuuden torvet ja muuten vaan torvet :)

Tämän kerran tehtävänantoa lukiessani olin hämmentynyt termien käytöstä. Ovatko termit ”vastaanottaja, sisältöön tarttuva kriitikko, muodon analysoija vai vaihtoehtoisten tapojen suunnittelija” napattu jostain laajalti tunnustetusta teoriakehyksestä? Vai oliko kyse arkikielenkäytöstä? Suurimman hämmennyksen ja tarkentavan kysymyksen jälkeen selvisi, että tällä(kin) kertaa tehtävästä taitaa selvitä kevyitä viittauksia käyttämällä ja aivonystyröitä hieromalla. Käsittelemäni asiat liittyvät aika paljon netin käyttöön ja televisioon.

Luonnostani olen vähän oikukas. Pidän mölyt mahassani ja jupisen jälkeenpäin tai pidätän kiukkua hamaan räjähtämiseen asti. Juuri näitä ominaisuuksia yleisesti ottaen inhoan ihmisissä ja juuri samat puutteet minustakin löytyvät. Oi ja voi! Samanlaisia piirteitä sisältyy myös mediankäyttööni. Saatan olla erittäin terävä kriitikko ja esittää viisaita kommentteja esimerkiksi television keskusteluohjelmaa seuratessani. Yleensä nämä keskustelut vain tuppaavat jäämään minun ja itseni välisiksi jupinoiksi.

Löytyy minusta myös sivistyneempi sisältöön tarttuva kriitikko. Netissä tapahtuvissa keskusteluissa tapanani on olla melko hiljaa. Nuorempana kiivailijana minut löysi usein keskustelupalstoilta kertomassa lopullisia totuuksia asiaan kuin asiaan. Nyt vanhempana olen tyystin kyllästynyt netin kautta tapahtuvaan ideologiseen väittelyyn. Tarkkaan ottaen olen kyllästynyt kaikenlaisiin ideologien kamppailuihin. Tämä ei johdu mielipiteideni tylsistymisestä vaan siitä mistä jo aiemmassa blogikirjoituksessani ohimennen mainitsin: joskus miekkaakin mahtavammat sanat eivät kuitenkaan muuta asioita yhtä tehokkaasti kuin miekka. Tai ystävällinen hymy ja leipäpala. Nykyään toiminkin kriitikkona enemmänkin erilaisiin näkemyksiin tutustujana, joka ottaa oikeana pitämänsä tiedon innolla vastaan ja nauraa partaansa väärinä pitämilleen tiedoille.

Ylipäätään koulutuksen tavoitteena näyttää olevan kaikkien peruskoululaisten sivistäminen niin, että jokainen oppilas pystyy
- ”kehittämään tiedonhallintataitojaan sekä vertailemaan, valikoimaan ja hyödyntämään hankkimaansa tietoa” ja
- ”suhtautumaan kriittisesti median välittämiin sisältöihin ja pohtimaan niihin liittyviä eettisiä ja esteettisiä arvoja viestinnässä” (s. 39, POPS 2004)

Edelleen haluaisin tuoda esiin mediakriittisyyteen vaikuttavat ajattelumallit. Minun näkemykseni mukaan yleinen mielipideilmapiiri määrittelee paljon sitä, MITEN tietoa saa suodattaa ja MILLOIN tieto on suodatettu oikein. Me täällä kotoisessa Suomessa nauramme Lähi-idän valtauskonnon kannattajien kiivaudelle tai Amerikan Raamattuvyöhykkeen punaniskojen vanhoillisuudelle, mutta unohdamme itse suodattavamme kaikki ajatuksemme kaikkivoipien demokratian, suvaitsevaisuuden, individualismin, sananvapauden ja kaikenlaisen itsekeskeisyyden kautta. Edellä mainituista asioista useimmat ovat hyviä ja kuulun useimpien kannattajiin, mutta on hyvä huomata vallitsevien ajattelumallien vaikutus myös meidän vastaanottotapaamme.

Kriittisen ajattelun kriittistä pohdiskeluakin olisi hyvä harrastaa. Onko äärimmäinen kriittisyys hyvästä? Entä jos kaiken kyseenalaistaminen rakentaa kyynistä ilmapiiriä ja kaikkitietävää asennetta? Erikoisesti netin anonyymissä maailmassa on helppo unohtaa netiketit ja osoittaa olevansa totuuden lopullinen torvi. Useimmiten olen itsekin tähän syyllistynyt ja jälkeenpäin todennut olevani pelkkä torvi. Äärimmäisessä kriittisyydessä empatia tuppaa unohtumaan ilkeilyn ja piikittelyn tieltä ja tuloksena saattaa olla vain pahaa mieltä. (Ajatukset ovat heränneet Tuomisen & Mustosen artikkelista, jossa sivutaan nettikiusaamista. s. 140-141.)

Toinen piirre, jonka löydän itsestäni on vastaanottaja. On se hieno tunne istahtaa pehmeälle siniselle sohvalle raskaan työpäivän jälkeen tietäen, että nyt on hetki, jonka aikana aivot saa laittaa narikkaan ja nautiskella höpöhöpöviihteestä. Tässä vegetatiivisessa tilassa olen usein turta vastaanottaja, johon sopii termi ”viihteen kuluttaja”.

Vesterisen (s. 80, 2007) ajatuksia lukiessani mieleen tulee Wikipedia, joka perustuu käyttäjien luomaan tietoon (user-created content, UCC). Tällaisessa toimintamallissa Wikipedian (ja vastaavien ympäristöjen) käyttäjä voi toimia samaan aikaan vastaanottajana, kriittisenä tarkkailijana ja vaihtoehtoisten tapojen (tekstin) tuottajana. Itse en ole vielä kertaakaan kirjoittanut kyseiseen tietokirjastoon, mutta ehkä sekin päivä joskus koittaa.

Näine hajanaisine ajatuksineni päätän päivän totuuden toitottelut nyt tähän. Aurinko paistaa ja siitä pitää nauttia vielä ennen syksyn myrskyjä. Adios.

Viitteet:
POPS 2004. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus. Saatavissa [WWW]: http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf

Tuominen, S. & Mustonen, A. Tunteella ja järjellä nettiin – Internetissä tarvitaan uudenlaisia mediataitoja. Julkaisu 1/2007. Helsinki. 2007. Mediakasvatusseura ry. ss. 137 - 150. Saatavissa [WWW]: http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf

Vesterinen, O. Mediakasvatus oppilaitosinstituution yhte(nä)isenä alueena. In: Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M. Näkökulmia mediakasvatukseen. Julkaisu 1/2007. Helsinki. 2007. Mediakasvatusseura ry. ss. 73 - 88. Saatavissa [WWW]: http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf