Aloitan mediadieetin.. huomenna

Median käyttöni viimeisen vuorokauden ajalta:

12:15-13:45 Mediakasvatuksen luento, tietokone edessä käytännössä koko ajan.
14:00-14:10 Työhön liittyvien sähköpostien kirjoittamista ja puheluita
14:20-16:00 Koulutöiden tekemistä, välillä ote lipsui myös viihteen puolelle (BB:n nettisivut, Facebook, sähköpostit)
16-18 Tietokone auki ja välillä käytössä uutisten lukua varten
18:00-18:15 pätkä Emmerdalea syömisen ohessa
19:00-20:00 Uutiset ja Salatut elämät auki taustalla, muttei aktiivisessa seurannassa
21:00-22:30 24 ja Tuomas Embuske ja siinä sivussa tietokoneen käyttöä (sähköpostit, facebook jne)
23:10-23:40 BB ja tietokoneen käyttöä
24:50-00:10 Kirjojen lukemista ennen nukahtamista (Raamattu, Kuolema ilmoittaa lehdessä by Agatha Christie)
07:45 Telkkari ja tietokone auki ja sukellus viimeisen vuorokauden tapahtumiin niin uutisten kuin sähköpostienkin maailmaan. Lisäksi jatkoin välitehtävän pohdiskeluosion kirjoittamista.
08:10-8:40 Telkkari kiinni ja kone jää auki. Nyt pitää keskittyä kirjoittamiseen!
08:40-09:20 Telkkari auki aamuvenyttelyn taustalle
09:30-10:00 Lukemista (Raamattu)
10:00-11:00 Asioiden hoitamista Internetissä (koulutöitä, raha-asioita jne), samalla musiikin kuuntelua. Välillä kone kiinni ja järjestin musiikin soidessa koulupapereita.
11:00-12:00 Tietokone auki vieressä, mutta ei koko aikaa aktiivisessa käytössä. Enimmäkseen koulutöiden tekoa ja kitaralla soittelua, välillä konetta avuksi käyttäen


- Huomattakoon, että kaikkina aikoina koneen ja tietokoneen käyttöön liittyy myös ”tyhjäkäyntiä”, eli viihteellisiä asioita (FB, BB, Iltalehti jne.)
- Yksittäisiä puheluita en merkinnyt tähän, mutta puhelintakin olen käyttänyt.

Ja sitten pohdintoja:

Välitehtävä 1:n tehtävänannon mukaan opiskelijoiden oli seurattava omaa mediankäyttöään. Yllä olevassa listassa on surkeaa tekstiä siitä, kuinka minutkin voidaan laskea nörttien joukkoon: lähes kaikki valveillaoloaika kuluu enemmän tai vähemmän erilaisten sähköisten laitteiden tai mediahumpuukin parissa. Ottamatta suurempaa kantaa siihen, edustaako yllä oleva seuranta normaalipäivääni (joskus edustaa, joskus taas ei todellakaan), on huomattava, että en todellakaan toimi omien ihanteideni mukaan. Oma ihanteeni olisi käyttää esimerkiksi nettiä vain välttämättömien asioiden hoitoon, mutta huomaan monesti viettäväni aivan liikaa aikaa erilaisten sosiaalisten medioiden parissa. Myös viimeisen vuorokauden aikana, VOI KAUHIA!! Elämää on ulkopuolellakin.

Tällä hetkellä olen käynyt vasta yhden mediakasvatuksen luennon. Lisäksi olen tutustunut kurssin viralliseen oppimateriaaliin yhtä lukua silmäillen. Päällimmäisenä mielessäni pyörii X-Files sarjasta tuttu lause ”The Truth is out there”. Miksi? Antakaas kun selitän.

Suomen mediakasvatuksen kentässä ”alkoi toinen suuri aalto 1960-luvulla, jolloin kansalaisista ryhdyttiin kasvattamaan tietoyhteiskunnan toimijoita” (s. 3, Kupiainen et al. 2007). Mediakasvatuksen historiassa voidaan kuitenkin erottaa jo 1950-luvulta lähtien erilaisia ”virtauksia”: 1950-luvulla keskityttiin sanomalehtiin, 1960-luvulla televisioon, 1970-luvulla joukkotiedotukseen, 1980-luvulla videoon ja 1990-luvulla tietokoneeseen. (s. 16, Kupiainen et al. 2007). Kaikkien näiden painotusten aikana ja jälkeen on todettu, että viestimet vaikuttavat niitä seuraavien ihmisten maailmankuvaan. (s. 7, Kupiainen et al. 2007).

Yleisesti ottaen vuosikymmenten mediakasvatusoppi on mennyt perille. Ihmiset (ja varsinkin me sivistyneet yliopisto-opiskelijat) ovat hyvin kriittisiä median tarkkailijoita, jotka osaavat erottaa uutisen tai elokuvan sisällön takana vaikuttavat tekijät. Osaamme katsoa vaikkapa kauhuelokuvia ja suhtautua asiaan oikealla keveydellä siten, etteivät Freddyt ja muut möröt tule uniimme. Tai ainakaan vie uniamme. Mutta onko kaikki näin yksinkertaista? Jos vuorokaudesta lähes puolet vietetään erilaisten julkisten viestimen äärellä, eivät nämä viestimet voi olla vaikuttamatta ihmisen ajattelutapoihin (s. 7, Kupiainen et al. 2007). Massamedian (jos tätä termiä voi enää käyttää) edustamat ajatusrakennelmat ova yllättävän suvaitsemattomia. Jos yleinen mielipide on yhtä mieltä, on valtavirrasta poikkeava mielipide ”tiukkapipoinen” tai vähintäänkin muuten outo.

Muuten: Eriyisesti valtavirrasta poikkeamisen outouden huomaa jos kuuluu edustamaani ryhmään. Minä nimittäin tunnustaudun ajattelevani tavalla, jonka tiukkapipoisimmat populistit luokittelisivat kristilliseksi fundamentalistiksi. Tässä tahtojen kamppailussa olen kuitenkin onnistunut tylsistyttämään itseni valtavirtamedian äärellä. Haluaisin toki olla tiukkapipoisempi mielipiteissäni ja sitä kautta tarjota hyvää viihdettä kaikille blogini lukijoille. Niinhän se menee: mitä fanaattisemmin joku julistaa omia mielipiteitään, sitä hassumpi ja viihteellisempi hän on. Lupaan olla jatkossa täten fanaattisempi ja vähentää television ja internetin viihdekäyttöä. Mutta aloitan vasta huomenna, ensin pitää katsoa mitä Big Brotherin tyypeille kuuluu.

Summa summarum:
Vaikka itsekin ylpeilen olevani kriittinen mediankäyttäjä, annan median jatkuvasti muokata omia mielipiteitäni suuntiin, joihin en oma-alotteisesti kulkisi. Ärsyttävää.

Viittaus:
Kupiainen, R., Sintonen, S. & Suoranta, J. Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet. In: Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M. Näkökulmia mediakasvatukseen. Julkaisu 1/2007. Helsinki. 2007. Mediakasvatusseura ry. ss. 3 – 26. Saatavissa [WWW]: http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf