Rakas mediapäiväkirjani. Tätä tehtävää tehdessäni tiedän räikeästi rikkovani tehtävänantoa. En nimittäin aio seurata mediakasvatuksen ilmenemistä eri viestimissä, vaan käsittelemäni aihe osui minuun luennon aikana kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tämä aihe on sensuuri. Erityisesti televisioon kohdistuva sensuuri ja siihen liittyvät ikärajat. Lisäksi rönsyilen kirjoituksessani mieleni mukaan. Oravalan (2007, s. 105) mukaan sensuuri ja kasvatus ovat elokuvan kohdalla liittyneet perinteisesti tiiviisti toisiinsa.
En ole varma käytännön tämänhetkisestä kattavuudesta, mutta ainakin suurimmat suomalaiset televisiokanavat toteuttavat porrastettua järjestelmää, jossa K18-ohjelmia esitetään klo 23:n jälkeen, K15-ohjelmia klo 21:n jälkeen ja K11-ohjelmia vasta klo 17:n jälkeen. Lisäksi ohjelmatiedoissa tulee ilmoittaa, miksi kyseinen ohjelma on ikärajalla varustettu. (s. 13, Opetusministeriö 2004) Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että mitä eroottisempaa tai väkivaltaisempaa materiaalia on tulossa, sitä myöhäisempi on sen alkamisaika. Tämä on jo oiva askel lastensuojelussa, mutta ei sellaisenaan riitä tuloksen toteutumiseen. Kaikki poikana murrosikänsä viettäneet lukijani tietävät sen. Murrosikäisen ajattelussa elokuva ei voi olla kiinnostava, jos se ei sisällä K15- tai K18-merkintää. Varsinkin ohjelmatiedoissa esitetyt kuvaukset kiellon syystä toimivat sopivan ikäiselle pojankoltiaiselle enemmänkin mainoksena kuin varoituksena. Tämän takia vanhempien tulisi ottaa myös aktiivinen rooli tarkkaillen lastensa mediankäyttöä. Luennolla kerrottu käytäntö sijoittaa mediatoosat keskeisimmille paikoille toiminee myös jonkinlaisena sensuuria ja kasvatusta avustavana työvälineenä.
Oravalan mukaan vanhemmilla on tärkeä ja keskeinen rooli lastensa mediakasvatuksessa. Lisäksi he toimivat tärkeinä esimerkkeinä ja rinnallakulkijoina, joita lapset tarvitsevat (s. 131, Niinistö & Ruhala 2007). Yhdessä lasten ja vanhempien välillä tehdyt sopimukset rajoista ja niiden pitämisestä lienevät paljon perustellumpia kuin ”ylhäältä” tulevat ikärajat, joita vanhemmat odottavat lastensa automaattisesti pitävän.
Mitä mieltä olen sitten sensuurin kritisoinnista? Blogikirjoitusta pohtiessani mietin mistä kummasta yleiseksi mielipiteeksi on tullut se, että kaikkea on saatava vapaasti ja estoitta. Esimerkiksi nettipiratistit pitävät musiikin latausta ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen liittyvänä tekona. Tietääkseni kukaan ei ole tässä maailmassa kuollut musiikin puuttumiseen. Itsekin latailin aikoinaan elokuvia ja musiikkia, mutta en vertaisverkkojen käytön lopettamisen jälkeen ole viettänyt yhtään surullisempaa elämää. Elämänlaatuun musiikki toki vaikuttaa ja musiikin suurkuluttajana en haluaisi elää ilman musiikkia. Musiikkia voi kuitenkin kuunnella ilmaiseksi päivät pitkät käyttäen kirjastoa, ilmaisia netin musiikkisovelluksia (esim. Spotify) ja radiota. (Aina voi myös itse soittaa, hiphei!) Sitten takaisin pois upottavilta rönsyilyjen teiltä varsinaiseen sensuurin kritisoinnin kritisointiin :)
Taannoin viranomaiset päättivät perustaa suuren ja pelottavan mustan listan, jonka avulla estettäisiin pääsy lapsipornosivuille. Asiasta nousi suuri kohu, mutta mielestäni koko tilanne ajautui absurdiksi. Sen sijaan, että asiasta jotain tajuavat olisivat ottaneet osaa yhteiseen hyvään suodatusmekanismia kehittäen, olivat keskustelupalstat täynnä kritisointia pornosuodatuksen huonosta toteutuksesta. Kyllä, toteutus oli huono. Olisiko sen kaiken valittamiseen käytetyn energian voinut kuitenkin käyttää käytännön toimien parempaan toteuttamiseen?
Loppukaneettina voisin vielä todeta, että onneksi minulla ei ole tähän päivään mennessä lapsilla siunattu. Jos olisi, en kenties enää olisikaan näin viisas ;) Mielestäni sensuuri ja kaikenlainen varoittelu on hyvä juttu. Liian tiukkoja rajoja on aina helpompi hellittää kuin etsiä jo hukkaan karanneita hevosia. Jokainen opettajantyötä vähänkään tunteva tietää tämän.
Eläköön sensuuri!
Viitteet:
Niinistö, H. & Ruhala, A. Pienten lasten mediakasvatus.. In: Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M. Näkökulmia mediakasvatukseen. Julkaisu 1/2007. Helsinki. 2007. Mediakasvatusseura ry. ss. 123 – 135. Saatavissa [WWW]: http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf
Opetusministeriö. Luonnos toimintaohjelmaksi 2005-2007: Mediaväkivalta, Lapset ja media. Opetusministeriön monisteita 2004:10. Opetusministeriö. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto. 2004. Saatavissa [WWW]: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2004/liitteet/Mediavakivalta_toimintaohjelmaluonnos.pdf
Oravala, J. Kohti elokuva- ja mediakasvatusteorioiden käsitteellistä ja pragmaattista synteesiä. In: Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M. Näkökulmia mediakasvatukseen. Julkaisu 1/2007. Helsinki. 2007. Mediakasvatusseura ry. ss. 103 – 116. Saatavissa [WWW]: http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf
"Blogikirjoitusta pohtiessani mietin mistä kummasta yleiseksi mielipiteeksi on tullut se, että kaikkea on saatava vapaasti ja estoitta. Esimerkiksi nettipiratistit pitävät musiikin latausta ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen liittyvänä tekona."
VastaaPoistaEi, se on sananvapaudesta kyse tässä. Ei perustarpeista, mutta perusoikeuksista kyllä. Mitä tulee piraattien pyrkimyksiin, niin -> http://www.piraattipuolue.fi/kulttuuri/epaekaupallinen-kopiointi
Sensuuriin taas liittyy aina se, että jollain yksittäisellä taholla on oikeus määritellä mikä on yhteiskunnassa kulloinkin sopivaa tai moraalista, ja tukahduttaa pois näkyvistä kaikki, mikä ei siihen malliin ja muottiin sovi. Se ei kuulosta demokraattiselta tavalta toimia. Usein sensuuria myös käytetään tukahduttamaan esimerkiksi vallanpitäjille epäsuotuista tietoa tai mielipiteitä, tarviiko edes ottaa niitä historian synkimpiä esimerkkejä tähän.
Mitä tulee lapsiin, olkoon se edelleenkin vanhempien tehtävä ja vanhempien vastuulla päättää, mikä on heidän lapsilleen sopivaa, ja päättäkööt aikuiset vapaasti itse omasta puolestaan.
Mitä tulee lapsipornofiltteriin, jos vallassa olevat pitävät toteutusta ihan toimivana ja hyvänä, heillä tuskin on hinkuja alkaa muuttaa sitä. Sillä sensuurilistalla tosiaan on myös Matti Nikin sivut, jotka kritisoivat tuota sensuurijärjestelmää - demokraattisen ihanteen ja tavan mukaistako on tämä?
Aijoo, ja mietitääs nyt mikä sen lapsipornofiltterin tarkoitus on. Sen tarkoitus on estää pedofiileja katsomasta lapsipornoa ja tätä kautta jotenkin vähentää pedofiliaa. Mikä lastensuojelullinen arvo on, että pedofiilit Suomessa eivät näe muualla maailmalla jo kuvattua lapsipornoa? Kuvitteleeko joku, että estämällä tämän matskun katselu Suomessa pedofilia ja lapsiporno jotenkin itsessään vähenee? Mitä ei näe, sitä ei ole?
VastaaPoistaNoh, mä taidankin edustaa sitä holhouslinjaa, mitä Suomen nykyinen hallituskin. Enkä oikeastaan edes näe siinä mitään ongelmaa ;)
VastaaPoistaOlet kyllä ihan oikeassa siinä, että paha ei katoa pois piilottamalla. Silti mä seison sen takana, että huonosta toteutuksesta huolimatta em. filtteri on hyvä idea ja toimivan sovelluksen tapauksessa järisyttävän hyvä asia.
VastaaPoistaLuonnollisesti **ska valuu vertaisverkkoihin, mutta ellen vallan erehdy ni kyllä sitä ehkäisevää työtä niidenkin parissa tehdään.
Oi ja voi!! Pitäis varmaan alkaa poliitikoks ja nukkua aina yön yli ku vastailee, ettei tarvi osissa kymmeneen kertaan vastata.
VastaaPoistaTais mennä tuo vertaisverkkovertaus vähän ohi maalin. Mietin sitä jo kirjottaessani, että en varmaan selittäny sitä ihan kunnolla. Eli vertasin vertaisverkon käyttäjien toimintaa nykyajan hetimullekaikkiheti-mentaliteettiin. Se sivupolku oli vähän huonosti juonnettu, tunnustan.
Samaa mieltä Onnin kanssa, vanhempien tulee olla aktiivisia ja perillä lastensa median käytöstä. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä haastavampaa se taitaa olla...
VastaaPoistaHyvä kysymys on tuo, miten lapsia pitäisi ja voisi suojella henkiseltä haitalta. Miten suhtaudutaan siihen, että lapsi joutuu tai pääsee katsomaan ja kuulemaan pelottavaa tai ahdistavaa materiaalia tv:stä ja netistä? Toimiiko kaikkien lasten itsesuojeluvaisto yhtä hyvin kuin Timo kertoi omista lapsistaan? Kirjailija Mari Mörö kuvailee kirjassa Kiltin yön lahjat, miten 6-vuotias kokee aikuisten maailman ilman vanhempien tukea. Ahdistavaa.
VastaaPoista"Kaikki poikana murrosikänsä viettäneet lukijani tietävät sen." Onde, tästä tuli välittömästi mieleeni kommenttisi sukupuolta vaihtaneesta papista. Niin, vaikka on viettänyt murrosiän poikana, ei tarkoita sitä, että olisi mies. ;-)
Lapset eivät kasva kriittisiksi, itsevarmoiksi ja päteviksi ihmisiksi, jos heitä pitää pumpulissa 18 ikävuoteen asti ja sitten lykkää ulos "pahaan maailmaan". Sopiva määrä stressiä ja ahdistusta palvelee kehitystä, kun tukena ja turvana on turvallinen aikuinen. Kuten Timo P. sanoi luennolla kahdesti, kun perusasiat ovat kunnossa, mikään yksittäinen kauhistus ei riitä lasta syöksemään tuhoon ja turmioon. Joskus se lapsisikin joutuu kohtaamaan ne asiat, viimeistään aikuisena - onko silloin parempi, että se kohdataan yksin ilman tukea ja mitään kokemusta ja työvälineitä työstää asiaa, kuin että tuen ja toisen näkökulman kanssa?
VastaaPoistaLapsipornofiltteri taas ei palvele edes sitä tarkoitusta, johon se on kehitetty, ja lisäksi se rapauttaa demokraattisen yhteiskunnan tukipilareita ja ihanteita. Se tietysti käy kaikille niille, jotka eivät pidä itsenäisesti ajattelevasta ja päätöksiä tekevästä kansasta. On kuvottavaa, että tätä oikeutetaan vieläpä "lapsen parhaalla", kun käytännössä kyse on vain vallanpitäjien ja arvokonservatiivien omien etujen ajamisesta.
Mäkin muuten halusin teininä katsoa seksiä. Se on aika luonnollista kehitysvaiheen huomioon ottaen. Ei siin mitään, seksi on ihan ok. Kontekstit voiki sit vaihdella moraalittomasta moraaliseen. Maailma ei ole mustavalkoinen.
"Mielestäni sensuuri ja kaikenlainen varoittelu on hyvä juttu. Liian tiukkoja rajoja on aina helpompi hellittää kuin etsiä jo hukkaan karanneita hevosia."
VastaaPoistaNäin oikeushistoriaa lukeneena (ja politiikkaa & historiaa harrastavana) voin vain ihmetellä. Oletko tietoinen, että tilanne tosiasiallisesti on poikkeuksetta täysin päinvastoin?
Jos otetaan perspektiiviksi (ilman arvolatauksia, objektiivisena tarkkailijana) modernin ajan historia, tilanne on juurikin se, että julkinen valta ei luovu saavuttamastaan vallasta ilman suuria mullistuksia. Hallituksilla on tapana kasvaa, ei pienentyä.
Myöskin oikeushistoriaa tutkimalla voidaan todeta, että on vain ajan kysymys, milloin saavutettua valtaoikeutta väärinkäytetään, vaikka se olisi kuinka hyvissä & vilpittömissä tarkoituksissa perustettu. Näinollen välttääksemme pahimmat vallan väärinkäytökset, julkisen vallan käyttöalan tulisi olla mahdollisimman pieni.
Sensuuri konseptina on itseään ruokkiva. Jos mitään sensuroidaan, se luo tilanteen jossa voidaan analogialla johtaa, että jotain muutakin tulisi sensuroida. Tälle ei näy rajaa, ja se on vain ajan kysymys.
Osoitat hyvin suurta tietämättömyyttä siitä miten vallankäyttö toimii tässä kirjoituksessa. Suosittelen lukasemaan kurssin oikeushistoriaa. Etenkin jos ryhdyt opettajaksi.
Lastensuojelu olkoot oma asiansa, aikuisilla ihmisillä on oikeus päättää itse. Tiedonsaantia ei voida rajoittaa aikuisilta vedoten lapsiin menemättä aika kauas nykyisenlaisesta sivistysyhteiskuntamallista, jossa jokaisella aikuisella on itsemääräämisoikeus (ja sananvapaus, joka käsittää välittämisen lisäksi myös vastaanottamisen). Tämä olkoot viimeinen pointtini.
VastaaPoistaOhhoooo!! Mähän oon herättäny voimakkaita mielipiteitä! Muutama päivä sitten totesinkin, että mitäänsanomattomien blogien pitäminen on turhaa. Saamieni vastaväitteiden perusteella oon ainakin onnistunu herättämään tunteita :)
VastaaPoistaKouluun liittyvien tehtävien puitteissa intoni ei kuitenkaan riitä kauhean syvällisiin väittelyihin. Sitä paitsi: nettiväittelyssä potentiaalisesti saatavan voiton tuoma hyöty (itsetyytyväisyys ja kanssakeskustelijoiden ketutus) on vallan hölmö palkinto verrattuna potentiaalisen tappion tuomaan sanktioon (oma ketutus. Eli oman mielenrauhani häiriintymisen uhalla en jaksa aloittaa riskialtista sanan säilän heiluttelua :)
Näin ollen esitän jatkossa omat näkemykseni niin kuin tähänkin asti, mutta en välttämäti jaksa aina alkaa puolustaa henkeen ja vereen omaa näkökantaani. Ottakoon kukin sen mikä hyvää on ja hyljätköön sen mikä on joutopuhetta.
Kiitos joka tapauksessa kommentoijille - myös vastaansanojille :)
Jee, keskustelua!!! Hienoa huomata, että mielipiteitä löytyy :)
VastaaPoistaMinä olen huomannut, että omat mielipiteeni mm. sananvapaudesta ja "sensuurista" ovat muuttuneet huomattavasti sen jälkeen, kun sain omia lapsia. Aiemmin olin kaikenlaisten vapauksien puolustaja ja rajoitusten kiivas vastustaja, mutta kummasti sitä on alkanut nähdä rajoitustenkin hyvät puolet...
Ja nyt en tarkoita sitä, että omat mielipiteeni olisivat sen parempia kuin muutkaan tai että olisi oikeimpaa olla rajoitusten kannalla kuin niitä vastaan, olenpahan siis vain huomannut, että itseäni elämäntilanteen muutos on muuttanut.
Minusta on totta kai vanhempien velvollisuus opettaa lapsilleen medialukutaitoa, valvoa heidän mediakäyttöään, näyttää maailmasta pikku hiljaa niitä ikävämpiäkin puolia jne. Mutta: Minusta meillä on myös yhteinen vastuu, jopa yhteiskunnalla on jotain vastuuta siitä, että lapset pystyvät kasvamaan suhteellisen turvallisessa ympäristössä aikuiseksi ja että he tutustuvat elämän varjopuoliin sitä mukaa kuin ne ovat heidän käsitettävissään. Ja jonkun pitäisi pitää huolta myös niistä lapsista, joiden vanhemmat eivät kykene antamaan heille riittäviä välineitä median käsittelyyn ja ymmärtämiseen. Kenellä silloin on vastuu, sosiaalitädeilläkö? Vai meillä kaikilla?
Kyllä minä peräänkuulutan esimerkiksi iltapäivälehtien kustantajilta vastuuta siitä, että lööpeissä ei olisi välttämättä niitä kauheimpia murhatekoja. Samoin minusta on hyvä, että televisio-ohjelmissa on ohjeelliset ikärajat ja ehkä lähetysajatkin. Ja monet muutkin rajoitukset voivat olla hyvinkin paikallaan. Toki sitten tullaan siihen rajanvetoon, että mikä on liikaa rajoitusta ja menee sensuurin puolelle. Ja se on vaikea kysymys - enkä minä osaa sitä ratkaista.
No joo. Taitaa mennä sekavaksi höpinäksi jo... Mutta se pääpointti: Maailma ei edelleenkään ole mustavalkoinen, ja lapsia pitää jossain määrin suojella ja opastaa - niin vanhempien kuin muidenkin aikuisten.
Mukavaa viikonloppua!
Mä mietinkin muuten sitä, että miten paljon mielipiteet muuttuu näissä asioissa just lasten saamisen jälkeen. Kiva kuulla myös toista laitaa mielipiteissä, kiitos :)
VastaaPoistaNIIN:
Ja omasta puolestanikin esittämäni väitteet yms. on tietenkin tehty ironialla höystäen. En edes väitä olevani mikään absolute truth, mutta väitän seisovani mielipiteideni takana - jatkossakin.
Terhi kommentoi paljolti siten, kuten itsekin asiasta ajattelen. Kaikilla lapsilla ei ikävä kyllä ole niitä turvallisia aikuisia, joiden kanssa käsitellä asioita.
VastaaPoistaKyllä, ainakin mun kohdalla mielipiteet ovat osittain muuttuneet lapsen saannin myötä. Omaa lasta haluaa suojella sellaiselta mitä lapsi ei vielä osaa käsitellä. En nyt tarkoita mitään pumpulipurkkia... asiat voi selittää ajallaan. Pienellekin lapselle voi kyllä selittää juttuja, mutta jutun taso pitää olla lapsen kielinen.
VastaaPoistaTulin vähän myöhään tähän keskusteluun mukaan, enkä edes jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta vastaisin vain tähän Marian kysymykseen:
VastaaPoista"Kuvitteleeko joku, että estämällä tämän matskun (lapsipornon) katselu Suomessa pedofilia ja lapsiporno jotenkin itsessään vähenee?"
No mutta, eikös noillakin markkinoilla päde joissain määrin samat kysynnän ja tarjonnan lait kuin muuallakin? Eli jos yhä useammassa maassa lapsipornon katsominen käy hankalaksi/mahdottomaksi, kuka sitä viitsisi enää tuottaakaan? Tietysti sitä joku omiin tarpeisiinsa tuottaisi edelleen, mutta ainakin kaupallisiin tarkoituksiin tehty tuotanto varmasti vähenisi.
Ja sitten voihan joskus käydä niinkin, että ihminen "löytää" itsestään nämä laittomat halut vasta tärmättyään lapsipornoon, tai ainakin ajautuu niitä katsomaan, jos on sitä ennen yrittänyt kieltää itseltään satunnaiset "väärät" ajatukset... No, tuo on vähän hakuammuntaa, mutta eipä yhteiskunnan ainakaan kannata kannustaa tällaiseen toimintaan sallimalla laittomuuksien kuluttamisen.
Pedofilia on muutenkin niin ihmeellinen sairaus (onko se edes sairaus?), että haluaisin todella kuulla joltain psykologilta siitä lisää... Miten siihen "sairastuu"? Voiko siitä "parantua"?
Lauralle voisin pistää seuraavaa infoa:
VastaaPoistaLuin tässä hiljan yhtä kirjaa, joka käsittelee seksiaddiktiota kristillisestä näkökulmasta. Kyseisen kirjan näkökulman mukaan seksiaddiktio (pätee myös pornoon) on kuin itseään ruokkiva noidankehä, jossa addikti pikkuhiljaa turtuu nauttimaansa kamaan ja vaatii "kovempaa". Tässä tapauksessa kovempi vois just tarkottaa lapsii kohdistuvaa väärinkäyttöä.
Kristillisestä kirjasta kun oli kyse niin siinä myös paraneminen nähtiin enemmän tai vähemmän hengellisenä prosessina.
Itte olen taipuvainen ajattelemaan edellä kuvaamallani tavalla, mutta luulen, ettei tuo näkemys ole kauhean kovassa huudossa valtavirrassa.
Ainiin ja se kirja on siis:
Steve Gallagher - At the Altar of Sexual Idolatry
Ehkäpä tuon kirjan lukemisen takia nää aiheet on nyt myös esillä mun bloggauksissa.
No, mutta onde, sä oot saanut kunnon keskustelun aikaiseksi ja ilman isompaa provokaatiotaan!
VastaaPoistaMyöhässä minäkin tähän keskusteluun osallistun, mutta totean, että sulla on taaskin hyvää asiaa ja pohdintaa. Näemmä hivenen sivuutamme samoja aiheitakin.
Kyllä ne lapset muuttaa ajattelua ja mielipiteitä, oon minäkin sen omakohtaisesti kokenut. Kummasti alkoi tätäkin isiä kiinnostaa kaiken maailman rajoitukset ja säännökset.
Ehdottomasti samaa mieltä, että aikuisten pitää päättää mitä lapset milloinkin katselevat. Ei mitenkään tyrannisoiden vaan suojellen. Sama koskee netin käyttöä. Jos päästää lapsen ilman oikeaa opastusta esim. naamakirjaan, voisi yhtä hyvin antaa hänelle auton avaimet.
VastaaPoistaVanhemmilla on keskeinen rooli. Oma esimerkki peilautuu suoraan lapsiin. Tätä ei aina selvästi muisteta.
Media ei aina ole avuksi talkoissa. Pari esimerkkiä: moni komedia saa leiman K-13. Kyllä oli korvat punaisena kun katseltiin 15v:n kanssa Velipuolet (Step Brothers) elokuvaa. BB-extraa voi seurata Subilta kello 19. Ei ole K11 materiaalia tämä.