Rakas blogini, mediapäiväkirjani, mikä sitten ikinä lienetkään. Tällä kertaa tehtävänäni on pohtia lasten ja nuorten mediakulttuurin ilmiötä, joka on herättänyt minusta huolta. Itse kuulun siihen nykyhallituksen kerhoon, joka haluaa rajoittaa kaikkea ja varoitella lailla kukkahattuun pukeutuvan keski-ikäisen tai vanhemman naisen. Kovana karkinsyöjänä tervehdin ilolla uuteen budjettiin kirjattua korotusta, joka koskee makeisia. Laitetaanpa kaksi kovaa vastakkain – onden makeanhimo ja nuukuus. Luulen, että nuukuus voittaa ja karkinsyönti vähenee. Lisäverorasite on tehnyt tehtävänsä ja kilot karisevat.
Ja pois harhapoluilta...
Tehtävänanto herätti minussa monia mietteitä. Olin sitä mieltä, että nuorten ja lasten mediankäytöstä voi keksiä vaikka miljooo.ooona huolenaihetta. Tehtävänannossa mainittu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla käyty keskustelu herätti kuitenkin muitakin ajatuksia. Ehkä ongelma ei olekaan mediassa tai välineessä. Tekniset laitteet, vimpaimet, sosiaaliset yhteisöt ja televisio ovat osa suurta median käsitettä. Nykyaikana median maailmaa voisi jollain tavalla rinnastaa reaalimaailmaan: Lapsi lähtee kouluun pieni keltainen varoitusliivi yllään. Vanhemmat ovat ensimmäisinä koulupäivinä huolissaan ja useat (onneksi) jopa kulkevat koulumatkan yhdessä lapsen kanssa ensimmäisinä päivinä. Samaa tarvitaan myös median käytössä. Lapsi tarvitsee rinnallakulkijaa myös median maailmassa (s. 131, Niinistö & Ruhala 2007). Reaalimaailmassa tapahtuva törmäys lapsen ja auton välillä on äkillisempi ja kriittisempi kuin lapsen törmääminen epäsopivaan materiaaliin netissä. Uskon kuitenkin, että vuosia jatkunut opastamaton käyttö johtaa ”turtumiseen” ja muokkaa maailmankuvaa (s. 7, Kupiainen et al. 2007). Tällöin vaikutus voi olla hitaampaa, mutta silti vahingollista.
Ja sitten tämän päivän pihviin: Jos vanhemmat ovat huolissaan lapsensa käyttäytymisestä esimerkiksi liikenteessä tai uimarannalla, mikseivät he olisi huolissaan myös lapsensa mediakäyttäytymisestä. Eikä kukaan päästä lastaan ensimmäisellä pyörämatkalla viiden kilometrin päässä sijaitsevana kauppaan. Vai päästääkö? Kertokaa te vanhemmat. :) Vanhempien roolin tulisi mielestäni heijastua mediaan samoin kuin kaikkeen muuhunkin. Jos jokin on selvästi vaarallista, on vanhemmalla oikeus rajoittaa. Lapsen käsityskyvyn lisääntyessä myös paapomisen tarve (toivottavasti) vähenee. Mediakasvatuksen yksi tehtävä on juuri opettaa lasta suojelemaan itse itseään (s. 129, Niinistö & Ruhala 2007)
Loppukaneetti: Jos joskus itse saan lapsia, ideaalisesti toimiessani tietäisin mitä lapseni tekisi ja ”eläisin hänen kanssaan” mediassa. Tarvittaessa tarttuisin median käyttöön ohjaavasti, mutta pääasiassa antaisin lapsen nauttia turvallisesti mediasta. Yhtenä osana turvalliseen mediaan kuuluisivat lunnollisesti yhdessä sovitut käyttöajat ja nettifiltteri. Muuttuukohan ideaalinen maailmankuvani siinä vaiheessa jos joskus lisäännyn? :)
Viitteet:
Kupiainen, R., Sintonen, S. & Suoranta, J. Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet. In: Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M. Näkökulmia mediakasvatukseen. Julkaisu 1/2007. Helsinki. 2007. Mediakasvatusseura ry. ss. 3 – 26. Saatavissa [WWW]: http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf
Niinistö, H. & Ruhala, A. Pienten lasten mediakasvatus.. In: Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M. Näkökulmia mediakasvatukseen. Julkaisu 1/2007. Helsinki. 2007. Mediakasvatusseura ry. ss. 123 – 135. Saatavissa [WWW]: http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf
Lisäksi viittaus Helsingin Sanomien mielipidekeskusteluihin:
Pohjola, K. & Jokinen, K. Huoli lasten mediankäytöstä on osin turha. Julkaistu: 25.7.2007
ja kommentti edelliseen:
Ahonen, S-T. Mediakasvatus tukee nuorten netinkäyttöä. Julkaistu: 27.7.2007.
Saatavissa [WWW]: [https://www.jyu.fi/edu/laitokset/lanka/lapsuudentutkimuksen-verkosto/kolumnit%20kansio/kuukauden-kolumni-huoli-lasten-mediankaytosta-on-osin-turha]
Asiaa. Hyviä vertauksia. Samoilla linjoilla.
VastaaPoistaHyvä näkökulma Onde! Lastahan saa tosiaan rajoittaa, eikä lapsi mene siitä rikki.
VastaaPoistaKokeile ja lisäänny! Lapsen saaminen voi tuntua siltä kuin voittaisit lotossa miljooo.ooona euroa :)
VastaaPoistaRinnallakulkemisvertaus oli hieno. En ole ikinä päästänyt lastani kauppaan, en pyörällä enkä ilman. Koska ei ole lasta. Yhyy!
Toinen tapa millä karkinsyönti loppuu on se, että Megapussit vain kasvavat entisestään ja enää ei voi ostaa karkkipussia alle kolmella eurolla. Silloinkin nuukuus voittaisi.
Tulevaisuudessa laki voisi määrätä, että lapsien on pakko ottaa vanhempansa facebook-kaverikseen, jolloin kasvattaja olisi edes vähän kärryillä lapsensa elämästä -jos ei muuten ole. Luulen, ettet Onde usko facebookiin, mutta vielä joskus sinunkin on pakko siihen (tai vastaavaan) tutustua lapsesi kautta!
Hyviä pointteja. Mulla on aika lailla samanlainen näkemys - vaikka niitä lapsia on jo siunaantunutkin :)
VastaaPoistaKoetan kovasti kulkea rinnalla mediassa (ja joo, en päästä ekaluokkalaista yksin pyörällä minnekään - on ihan hirveä säätäjä ja unohtaa tarkkailla liikennettä...) ja opastaa sen käyttöön. Meillä on sovittu tietyt mediankäyttö-/peli-/surffausajat viikolle ja niistä pidetään kiinni. Telkkari ja tietsikka ovat olohuoneessa ja siellä pysyvät. Omiin huoneisiin niitä ei saa.
Toistaiseksi olemme päässeet aika helpolla, eli lapset eivät itse aktiivisesti surffaa vaan pyytävät, että etsitään yhdessä vaikka värityskuvia tai joitain pelisivuja. Mutta jatkossa saa varmaan tarkemmin kurkkia olan takaa...
Jännittävintä on ollut kyllä havaita, että lapset eivät välttämättä sitä mediaa niin hirveästi kaipaa ihan joka päivä, jos on muuta tekemistä. Esimerkiksi eilen oli sählytreenipäivä, ja tv pysyi kiinni siihen asti, kun lapset menivät nukkumaan. Eivät edes pyytäneet saada katsoa ohjelmia.
Huh, tulipa asiaa...
Mä olen tässä kauhulla miettiny, että mitäs jos mulla joku päivä on niitä lapsia? Toiminko yhtä viisaasti kuin täällä blogissa annan ymmärtää toimivani? En kyllä varmasti toimi. Noh, juhlitaan nyt niin kauan kun voi leikkiä kaikkitietävää ;)
VastaaPoistaIlkka: mullahan on FB-profiili!!:)
Heh, Ilkalla oli hyvä kommentti! Mulla on äiti FB-kaverina ja meselistalla, ja kyllä onkin turvallinen olo näin aikuisenakin, kun tietää että äiti on vain klikkauksen päässä. ;-)
VastaaPoistaMitä makeisveroon tulee, niin addiktille karkki ei ole koskaan liian kallista...