Oivalluksia kauppareissulla

"Hei toi jogurtti onkin paljon parempaa kuin mehukeitto."

"Limu on vaarallista hampaille. Pitäsköhän ottaa mehua...?"

 "Nää proteiiniherkut on terveellisiä ku niissä ei oo hiilareita. Ja kyllä yks terveystuote päivässä riittää. Jätänpä tän rasvan tähän sitte ni saan suun makiaks."

"Emmä voikaan ottaa tota patukkaa ku se lihottaa."

"Ainiin mopokortilla ei saa kaljaa."

Asiakas on aina oikeassa?

Istuin vuosina 2005-2009 erään suomalaisen kauppaketjun kassalla opiskelujeni ohessa. Siinä sitten tuli kerran jos toisenkin kuultua lausahdus "emmä sit ota tätä", ja ostos (mikä tahansa tuote) löysi tiensä kassojen lähistöllä olevaan karkkihyllyyn. Välillä sitä tuli miettineeksi käytöstapojen katoamista.

Vaikka en ole noin neljään vuoteen kaupan kassatuolia kuluttanut, vieläkin entisen rahastajan silmät tarttuvat kaupan hyllyillä oleviin epämääräisiin tuotteisiin epämääräisissä paikoissa.

Onneksi asiakas on aina oikeassa!

Niin on nättiä ja hirrrveen tyytyväinen oon!

Niinpä ne taitaa lupailut kirjoittelusta olla ihan yhtä tyhjän kanssa. En kirjotellu tänne pieniä viisauksia, vaikka niin lupasin. Nyt lupaan, etten lupaa enää mitään.

Viime vuoden teiniangsti on vaihtunut suoranaiseen paratiisiin. Tällä hetkellä sain ihan puskista tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä: ryhdyin amk:n tuntiopettajaksi (ihan vaan vuoden pestillä). Pari opetussessiota on nyt takana ja ainakin tähän mennessä oon ollu hirveen tyytyväinen työhöni. Uutuudenviehätyksen ja helpotuksen ("eitarviopettaayläkoulussaJEE") ansiosta pääsen varmaan syyslomaan asti ihan vaan rauhallisesti hengittelemällä. Siitähän alkaakin sitten Joulun odotus ja puolimatkan krouvi.

Kyllä tämä elämä taas maistuu kivalta :)

Elämän vuoristorata

Tästä eteenpäin aion kirjoitella ihan pieniäkin pohdintoja ilman sen kummempia paineita. Toivottavasti joku saa näistä jotakin pureskeltavaa.

Kysyin tässä alkuviikosta sekä siskoni ja veljeni jälkikasvua kanssani huvipuistoon. Motiivi ei suinkaan ollut toimia hyvänä setänä/enona, vaan saada huvipuistoseuraa, sillä eihän kolmekymppinen kaveri kehtaa yksikseen laitteisiin mennä. Ipanat toimii oivana tekosyynä :)

Alussa oli se perinteinen paniikki, ettei uskaltanut juuri mihinkään laitteisiin mennä ja jos uskalsi, oli homma pelkkää hartioiden jännitystä ja saavutuksien keräämistä ("kävin tossa, tossa ja sit vielä tossakin laitteessa, mutta yhdestäkään en oikeastaan nauttinut...")

Alkujännityksen karistua uskalsin heittäytyä vauhdin hurmaan ja nauttia vauhdista täysin palkein, kun uskalsin luottaa siihen, että insinöörit on suunnitelleet laitteet turvallisiksi (toki aina on poikkeuksia, jotka vahvistaa tämänkin säännön).

Siinä on selvää analogiaa myös elämän kanssa. Elämän Insinööri (isolla kirjoitettuna) suunnitteli elämän niin, että hurjista nousuista ja laskuista voi nauttia ilman turhaa jännittämistä. Aina ei ole pakko pingottaa. Usein se ei ole edes hyödyllistä.

Syysloman vietossa

Syysloma alkoi ja ei jaksa pohtia työjuttuja (eli yläkoulun matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa) ni päätinpä rentoutua tutustumalla lukiomatikkaan :D

Tässä joku aika sitten ostin lukion vanhoja matikankirjoja 1 eero/kpl ja aattelin tehdä sijoituksen tulevaisuuteen ottamalla haltuun (tai ainakin jollakin lailla jyvälle) myös vähän korkeamman tason matikkaa. Hmmm.. tai kyllähän se pitäs jo koulutuksen puolesta olla hallinnassa, mutta ei ehkä niin tuoreessa muistissa, että kylmiltään vois mennä opettamaan. Nojoo. Mutta eiköhän se tästä vielä iloks muutu!

Tänään onnistui ruoanlaitto!

Oon viime keväästä lähtien koittanu enemmän tai vähemmän skarpata syömistäni ja sitä myöten vähentää hiilihydraatteja. Siinäpä sitten on kokkaustaidotkin joutuneet koetukselle - makuhermoista puhumattakaan.

Tänään rouvalla oli opiskelupäivä, joten herra tarttui karvaisella kädellään kauniiseen kauhaan ja alkoi vääntää ruokaa. Tein kukkakaalimuusia höystettynä voilla, kermalla ja savusuolalla. Parasta kukkakaalimuusia ever! Lisukkeeksi ihan perussalaattia (sisältäen tomaattia, kurkkua ja jäävuorisalaattia), johon kastikkeeksi peston balsamicon ja oliiviöljyn sekotusta. Pääruokana helppoja ja halpamaisia bratwursteja lähikaupasta "liristä".

Toimii!

Kannattaa muuten kokeilla tota kukkakaalimuusia myös esimerkiks kalan kanssa.

Mikä on totuus?

Katselin tässä joku päivä telkkaria. Aamu-Tv:ssä oli vierailijana jonkin sortin muotisuunnittelija, jolta kysyttiin tulevan kevään muotivärejä. Vieraalla oli heti vastaus tarjota uusista muotiväreistä. Tämähän toistuu erinäisillä areenoilla ympäri maailman: "Tämä on kevään muotiväri", "Tämä on juttu on tänä kesänä cool".

Kuka muistaa "purkkarit"? Ensin niitä oli suorastaan pakko pitää ollakseen kuuluisa, mutta siinä vaiheessa kun viimeinenkin peräkammarin hämystä ulos kirkkaaseen valoon sännännyt mammanpoika sai purkkarit jalkaansa, oli hän auttamatta myöhässä oleva juntti.

Miksi joku muu saa määritellä sen, mikä näyttää hyvältä minun ylläni? Miksi joku saa määritellä sen, miksi sama vaatekappale näyttää hyvältä tänään ja junttimaiselta huomenna?

Tästä ei ole kovin pitkä matka aatteiden maailmaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten koti, uskonto ja isänmaa olivat kovia juttuja. Ovat kenties nykyäänkin. Mutta onko niiden sisältö muuttunut?