Kaiken tämän fundamentalisoikeistollisen paasaamisen jälkeen lienee oikein ja kohtuullista kirjoittaa viimeinen kurssiin liittyvä kirjoitus vähän positiivisempaan sävyyn.
Mielestäni tekniikan ja median sekä niihin liittyvän kasvatuksen tulisi panostaa käytännöllisyyttä. Kuinka ihana onkaan rankan työ- tai koulupäivän jälkeen tulla kotiin, ottaa kuppi kaakaota, istahtaa sohvalle ja maksaa pari laskua tietokoneelta. Toinen vaihtoehto olisi polkea ensin ruosteenruskealla pyörällä kotiin (sinne se olisi kuitenkin unohtunut), pyöräillä pankille ja taas takaisin kotiin.
Entäs sitten yhteydenpito? "Mesessä", Skypessä ja muissa vastaavissa pikaviestimissä voin jättää viestini linjoilla olevalle kaverille. Hän voi omassa statuksessaan ilmoittaa keskusteluhalukkuutensa ja siitä tiedän odotanko vastausta viiden sekunnin vai viiden tunnin kuluessa. Monta kertaa irc/mese on myös pelastanut aikataulukysymyksissä. Usean henkilön neuvottelut on voitu käydä yhteisessä neuvottelussa tai yhteisellä kanavalla. Olenpa sitäkin harrastanut, että kadonneeseen puhelimeen on soitettu "ruudun toiselta puolelta". Ja niinpä vaan on puhelin löytynyt!
Eli ei se tekniikka nyt aivan pelkkää kyykäärmeen sikiötä ole, vaikka välillä olen siihen suuntaan ollut kallellani.
Nautitaanpa tekniikan hienouksista, mutta ei unohdeta kävellä myös syksyn ruskametsässä.
PS:
Entäs sitten bloggailun jatkaminen? Tähän voin vain lainata erästä suomalaista urheilijaa mukaillen: "Ehkä jatkan, ehkä en."
Onhan tuosta netistä paljon hyötyäkin. Toisaalta välillä tuntuu, että koulutehtävän tekemiseen ja palautukseen kuluvasta ajasta menee ehkä tunti itse tehtävän tekemiseen ja kaksi tietokoneiden kanssa säätämiseen (tulostin ei toimi, tiedosto väärässä muodossa, netti kattuu, liitetiedosto ei siirry liian hitaan netin takia jne.). Silloin käy ehkä mielessä, että oispas kiva jos tekstejä sais edelleen palauttaa lyijykynällä paperille kirjoitettuna.
VastaaPoistaSo true!
VastaaPoistaTänään viimeks kävin kaverilla ja piti yks pikku säätö tehdä koneeseen... mutta.. ja sitten se toinen mutta.. ja kolmas, aRGH!
Ja ittellä palaa aikaa myös siihen netin selailuun koulutöiden lomassa :)