Elämän vuoristorata

Tästä eteenpäin aion kirjoitella ihan pieniäkin pohdintoja ilman sen kummempia paineita. Toivottavasti joku saa näistä jotakin pureskeltavaa.

Kysyin tässä alkuviikosta sekä siskoni ja veljeni jälkikasvua kanssani huvipuistoon. Motiivi ei suinkaan ollut toimia hyvänä setänä/enona, vaan saada huvipuistoseuraa, sillä eihän kolmekymppinen kaveri kehtaa yksikseen laitteisiin mennä. Ipanat toimii oivana tekosyynä :)

Alussa oli se perinteinen paniikki, ettei uskaltanut juuri mihinkään laitteisiin mennä ja jos uskalsi, oli homma pelkkää hartioiden jännitystä ja saavutuksien keräämistä ("kävin tossa, tossa ja sit vielä tossakin laitteessa, mutta yhdestäkään en oikeastaan nauttinut...")

Alkujännityksen karistua uskalsin heittäytyä vauhdin hurmaan ja nauttia vauhdista täysin palkein, kun uskalsin luottaa siihen, että insinöörit on suunnitelleet laitteet turvallisiksi (toki aina on poikkeuksia, jotka vahvistaa tämänkin säännön).

Siinä on selvää analogiaa myös elämän kanssa. Elämän Insinööri (isolla kirjoitettuna) suunnitteli elämän niin, että hurjista nousuista ja laskuista voi nauttia ilman turhaa jännittämistä. Aina ei ole pakko pingottaa. Usein se ei ole edes hyödyllistä.

Syysloman vietossa

Syysloma alkoi ja ei jaksa pohtia työjuttuja (eli yläkoulun matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa) ni päätinpä rentoutua tutustumalla lukiomatikkaan :D

Tässä joku aika sitten ostin lukion vanhoja matikankirjoja 1 eero/kpl ja aattelin tehdä sijoituksen tulevaisuuteen ottamalla haltuun (tai ainakin jollakin lailla jyvälle) myös vähän korkeamman tason matikkaa. Hmmm.. tai kyllähän se pitäs jo koulutuksen puolesta olla hallinnassa, mutta ei ehkä niin tuoreessa muistissa, että kylmiltään vois mennä opettamaan. Nojoo. Mutta eiköhän se tästä vielä iloks muutu!

Tänään onnistui ruoanlaitto!

Oon viime keväästä lähtien koittanu enemmän tai vähemmän skarpata syömistäni ja sitä myöten vähentää hiilihydraatteja. Siinäpä sitten on kokkaustaidotkin joutuneet koetukselle - makuhermoista puhumattakaan.

Tänään rouvalla oli opiskelupäivä, joten herra tarttui karvaisella kädellään kauniiseen kauhaan ja alkoi vääntää ruokaa. Tein kukkakaalimuusia höystettynä voilla, kermalla ja savusuolalla. Parasta kukkakaalimuusia ever! Lisukkeeksi ihan perussalaattia (sisältäen tomaattia, kurkkua ja jäävuorisalaattia), johon kastikkeeksi peston balsamicon ja oliiviöljyn sekotusta. Pääruokana helppoja ja halpamaisia bratwursteja lähikaupasta "liristä".

Toimii!

Kannattaa muuten kokeilla tota kukkakaalimuusia myös esimerkiks kalan kanssa.

Mikä on totuus?

Katselin tässä joku päivä telkkaria. Aamu-Tv:ssä oli vierailijana jonkin sortin muotisuunnittelija, jolta kysyttiin tulevan kevään muotivärejä. Vieraalla oli heti vastaus tarjota uusista muotiväreistä. Tämähän toistuu erinäisillä areenoilla ympäri maailman: "Tämä on kevään muotiväri", "Tämä on juttu on tänä kesänä cool".

Kuka muistaa "purkkarit"? Ensin niitä oli suorastaan pakko pitää ollakseen kuuluisa, mutta siinä vaiheessa kun viimeinenkin peräkammarin hämystä ulos kirkkaaseen valoon sännännyt mammanpoika sai purkkarit jalkaansa, oli hän auttamatta myöhässä oleva juntti.

Miksi joku muu saa määritellä sen, mikä näyttää hyvältä minun ylläni? Miksi joku saa määritellä sen, miksi sama vaatekappale näyttää hyvältä tänään ja junttimaiselta huomenna?

Tästä ei ole kovin pitkä matka aatteiden maailmaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten koti, uskonto ja isänmaa olivat kovia juttuja. Ovat kenties nykyäänkin. Mutta onko niiden sisältö muuttunut?

Tänään sanouduin irti Facebookista

Tänään sanouduin irti Facebookista (tuhosin tilin totaalisesti) ja 14 vrk:n kuluttua tiliäni ei ole enää edes olemassa (sikäli kuin ylläpitäjiä on uskominen). Jospa tästä lähtien juttelisin ihmisille face 2 face ja kommunikoisin ajatuksiani tänne blogiin. Lisää päivityksiä siis tulossa.

Godspeed.

Rikos kannattaa!

ja valheella on pidempi käsi kuin lailla koura!

Olen tässä viime päivien aikana lukenut uutisotsikoita silmät hämmästyksestä pyöreinä. Mikä ajaa aikuiset(?) ihmiset kerta toisensa jälkeen sekoilemaan. Kannattaako teinipoikaa piestä tuntikaupalla oikein isolla porukalla? Kannattaako pankkia nykyaikana ryöstää, kun joka toisessa rakennuksessa on valvontakamera. Kannattaako ryppyillä poliisille viemällä partiovuorossa oleva auto?

Sitten: Viime aikoina silmiini ovat pistäneet uutiset murhista ja muista sukkeluuksista. Hyödyttääkö se sitten jotakuta piestä toisesta luulot tai jopa elinvoima pihalle? Onko minusta tullut vanha, ovatko lehdet aggressiivisemmin kertoneet rikoksista isompien lööppien toivossa vai onko ihmisillä tosiaan niin paha olo, että jatkuvasti joku tekee jotain jäynää toiselle?

Aikuiset ihmiset...

Trokarit kuriin!

Tässä männä päivinä avauduin konserttien lipputrokareiden toiminnasta. Sanoin myös suivaantuneeni niin, että kysyin poliisin, huuto.netin ja verohallinnon verkkopalvelun kautta mahdollisia toimenpiteitä näitä retkuja kohtaan.

Huuto.netin vastauksen mukaan asia nousee esille toistuvasti aina isojen konserttien yhteydessä. Asiaa on tutkittu ja lailliseksi todettu.

Poliisi pitää asiaa verohallinnon heininä.

Verohallinnosta sanottiin, että palautetta voi jättää www.vero.fi -sivustolla olevan palautelomakkeen kautta. Sieltä juttu siirtyy asiaa tutkiville virkailijoille. Näin.

On eri asia trokata kuin myydä konserttilippu, joka jää käyttämättä yllättävän esteen vuoksi. Satunnaisesta lipunmyynnistä saa joku joskus voittoa ja joskus taas tulee takkiin. Järjestelmällinen lippujen kahminta voiton toivossa on kuitenkin syvältä. Lopetan avautumiseni tästä aiheesta. Toivottavasti muutama käräytetty veropakolainen saa trokarit järkiinsä.